Kuusivaltaisen tutkimuskohteen etualalla avohakkuu ja takana hakkaamaton kontrollialue. Kuva: Mikko Peltoniemi
Jatkuvapeitteinen kasvatus ja poimintahakkuu tuottaisivat merkittäviä ilmastohyötyjä verrattuna avohakkuuseen, koska näin pystyttäisiin välttämään merkittävät avohakkuun jälkeiset päästöt maaperästä ja puuston hiilinielu toipuisi nopeammin.
Skenaariolaskelmassa arvioitiin, miten Suomen metsien kasvihuonekaasupäästöt muuttuisivat, jos avohakkuut lopetettaisiin ojitetuissa korpikuusikoissa ja puuntuotanto säilytettäisiin vuosien 2016–2018 tasolla.
Skenaariossa, jossa ojitettujen korpikuusikoiden avohakkuita ei sallita, on noin 1–1,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (Mt CO2 ekv.) suurempi metsien hiilinielu kuin tilanteessa, jossa avohakkuut on sallittu. Tämä määrä vastaa noin 10 prosenttia tieliikenteen päästöistä. Skenaarioissa hakkuumäärän vähennyksen ja hiilinielun kasvun välinen suhde riippuu valitusta metsänkasvatusmenetelmästä – mikäli hakkuita vähennetään ja siirrytään samalla poimintahakkuisiin, päästöt voivat pienentyä 2–3 Mt CO2 ekv. eli jopa 30 prosenttia tieliikenteen päästöistä.
Toisessa tutkimuksessa selvitettiin maaperän kasvihuonekaasupäästöjen syntymekanismeja ja pohjaveden korkeuden vaikutusta sekä harventamattomissa että poimintahakatuissa ojitetuissa korpikuusikoissa. Pelkkä puuston harventaminen nosti vedenpintaa vain vähän eikä vaikuttanut merkittävästi hiilidioksidipäästöihin. Maaperän päästöjen voimakkaampi alentaminen olisi todennäköisesti vaatinut poimintahakkuun lisäksi myös ojien osittaista patoamista.
Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa SOMPA-hankkeessa arvioitiin korpikuusikoiden kasvihuonekaasupäästöjen määrää ja syntymekanismeja eri metsänkasvatusmenetelmillä. Tutkimuksessa yhdistettiin MELA-mallia ja SpaFHy-peat hydrologista mallia.
Uutinen julkaistiin Luonnonvarakeskuksen (Luke) sivuilla 29.9.2023. Lue lisää luke.fi sivustolta